Uusi aika on koittanut. Kissa kuoli, se oli kamalaa. Jalat alkaa toimia, se on ihanaa. Otin seurusteluhuoneesta sinne laittamani koristeet pois, paitsi keltaiset. Se teki hyvää. Vietin pari iltaa kuuntelemalla äänikirjaa enkä tehnyt käsilläni mitään. Se on oli vapauttavaa. Aivot lepäsi ja ei tarvinnut tehdä mitään, ei ollut enää aikarajoja. Olen nukkunut paljon joskaan en heräämättä välillä, mutta kuitenkin aina nukahtanut uudelleen. Se on tehnyt hyvää. Tavoite on tietenkin nukkua 8 tuntia yhtä soittoa, mutta siihen on vielä matkaa. Unilääkkeet ei auta yhtään edes ne jotka sain lääkäriltä, nukun paremmin ilman näköjään. Ja tosi ihanaa on se, että voi taas kävellä ulkona pelkäämättä liukastumista ja kaatumista.
Olen saanut nyt jo kaksi kertaa eri henkilöiltä lankoja ja muuta tavaraa. Maineeni käsityön tekijänä on kiirinyt kylälle. Liikuttavaa ja hyvin mukavaa.
Täällä kotona teen asioita, jotka on mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa ja yhden muutoksen toteutinkin jo eli siirsin radion ja jatkojohdon takaisin keittiönpöydälle. Tämä siksi, että ompelukone pitää saada pöydälle ja toimimaan. Minulla on toistaiseksi vain yksi kohde ommeltavana, mutta hyvä jos sen saan pois päiväjärjestyksestä. Myös iso kasa pyykkiä on silitettävänä. Aloitan sen viikonloppuna. Huomenna on taas kahvinkeittoa, kun on täällä yhdet synttärit. Lauantaina tai sunnuntaina voi tulla kauppareissu, mutta sitä en enempää vielä mieti. Silittäminen menettelee kunhan ei ole kiirettä.
Maanantaina menen käymään palveluautolla Vammalassa. Yritän löytää sellaiset kumikalossit, joita voisin pitää mun takapihalla. Se kun on pehmeää se maa siellä ja imee hirmuiset määrät vettä ja kengät on aina litimärät kun sisälle tulee. Kissantassuistakin voi seurata onko märkää vai ei. Toistaiseksi on ollut märkää. Ensi kuussa jos kauppoihin tulee jo orvokkeja, niin niitähän minä sitten istuttelen vähän joka puolelle. Tykkään orvokeista paljon. Viime vuonna minulla ei ollut rahaa ostaa ensimmäistäkään kukkaa, joten nyt pidän varani ja ostan jos vaan säät sallivat kukkien ilmestymistä kauppoihin.
Vammalasta ostan myös pakastusrasioita. Laitan nykyisellään aika paljon ruokaa itse ja juuri pakastinta silmällä pitäen teen paljon kerralla. Tänäänkin teen taas laatikkoruokaa ja syön sitä noin kolmena päivänä perätysten ja loput pakkaseen. Rasiat ei riitä. Tämän laatikon jälkeen teen taas keittoa ja sitä varten varsinkaan ei tahdo rasioita olla. Täytyy sanoa etten ole tiennyt tykkääväni ruuanlaitosta. Monestihan olen ruokaa tehnyt, mutta monesti olen myös epäonnistunut ja se on masentanut. Nykysellään yksi iso syy on tietenkin hinnannousut. Suuri syy siihen, että ostan tarvikkeet mahdollisimman edullisesti ja teen itse. Tänään teen peruna-sipuli-anjovis-laatikon, johon laitan vihanneksia mukaan vaikkei sitä ohjeessa ole. Teen isompaan vuokaani sen ja siitä tosiaan pitäisi riittää ensin ne kolme päivää ja sitten mielellään ainakin kaksi kippoa pakkaseen ellei kolme. Ja kun kukkakaalikeitosta tulee pakkaseen myös mukavasti soppaa niin tässä kuussa ei enää tarvitse ostaa muuta kuin leipää ja maitoa minulle ja kisulle ruokaa tietenkin.
Tykkään puuhailla ilman aikarajoja. Syksystä tänne pääsiäiseen on aina ollut kiirettä eri juttujen kanssa ja se on stressaavaa, niin nyt mukavaa puuhastella ihan muuta ja kaikessa rauhassa. Viime vuosihan oli ihan kamala, kun lonkka oli kipee ja jalat oli kipeet ja juoksin lääkäriltä toiselle ja sain vain eri lääkkeitä ja kerran kävin kuvassa, mutta kaikki oli hyvin sanottiin, ei tarvitse olla huolissaan sydän ja verenpaine ja niin edelleen on kunnossa, mutta kivut olivat viime syksynä vielä niin kovat, että istuin aamuisin sängynlaidalla itkin, kun kävelemään lähtö oli niin tuskallista. Viimeinen niitti tuli 29.1. tätä vuotta, kun coxa ilmoitti, että lonkaleikkaus on onnistunut hyvin eikä siellä näy mitään mikä aiheuttaisi kipuja. 71 euroa tästä tiedosta. Masennuin ja kirosin ja päätin, että oli kipuja tai ei, mutta lääkäriin en mene. Ja kun olen syönyt karkkeja ja lääkkeitä kilpaa niin mahani on aivan sökönä. Seuraan mahani vointia ja koetan sietää ja muuttaa edes inan verran syömistäni. Vähän kerrassaan ettei tarvitsisi taas mennä jollekin lääkärille valittamaan.
Että uuden edessä ollaan ja päivä kerrallaan mennään kisun kanssa. Uusia asioita saa tulla eteen mutta ilman aikarajoja.
Kyllä tämä tästä ja hitaasti mutta varmasti ja tätä samaa toivotan kaikille. VOIKAA HYVIN!!!
