MAANANTAI 26.1.2026

 

Ihan totta, tää aika se rientää hirmu vauhtia. Nyt on jo kohta tammikuu tätä uutta vuotta selätetty.

Minulla onkin jännittävä viikko edessäni. Huomenna tiistaina minulla on ensi kertaa yksityisellä hammaslääkärilläkäynti. Olen varannut rahaa sitä varten kolmatta sataa euroa ja toivon, että lasku ei sitä ylitä, koska kotiinkin on vielä päästävä..

Hammaslääkäri varmaan itse pystyy sanomaan mitä kaikkea hän sillä rahalla pystyy tekemään.

Torstaina sitten on leikkauksen tarpeen arviointi TAYSissa Tampereella. Tällä hetkellä näyttää siltä ettei leikkausta tarvita, mutta katsotaan mitä kokeet kertovat.

Muuten elämä on ollut aika täynnä Minni kissan sairautta ja omaa hyvin-pahoinvointiani. Minnillä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja me olemme nyt ottaneet lääkettä reilun viikon eikä yhtään mitään tulosta olla saatu aikaiseksi. Yritin tänään jo hiukan nostaa annosta, mutta kisu ei sitä ottanut, joten annoin kerman kanssa pienemmän annoksen vielä ja se meni  kaikki. Ihan eka päivinä ja kerran myöhemmin kisu oksensi vähän, mutta näyttää siltä, että pahoinvointi on selätetty. 

Minulla taas on ollut näitä vatsavaivoja ja hiukan voimatonta tää olo on edelleen. Haukottelen vaikka olisin nukkunut kuinka kauan. Yritän hiukan aikaistaa nukkumaanmenoa illalla, mutta olen totuttanut kisut tiettyyn rytmiin ja sen muuttaminen ei vielä ole onnistunut. Eli me valvotaan myöhään yöhön ja Väinö menee vielä pisulle ennen nukkumaan menoa. Väinö kisu ei käytä hiekkaa, joten jos en halua sotkuja valvon ja odotan, että iltapisu tulee tehtyä ulkona ja sitten vaan nopeasti nukkumaan.

Luultavasti tää haukottelu johtuu siitä, että saan raitista ilmaa liian vähän. Kun kävely alkaa sujua, niin kumma on jos en saa itseäni ulos. Tykkään kovasti valokuvaamisesta, joten minulla olisi oikein hyvä syy olla ulkona kameran kanssa. Otan vain kyynärsauvan tuekseni niin eiköhän homma ala sujua. Sitten taas jos uusintaleikkaus tulee niin enpä tiedä mitä edessä on.

Täytyy sanoa, että vaikka vielä kuukausi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että leikkaus olisi paikallaan, mutta viime päivinä mieleni on muuttunut. Katsotaan nyt mitä torstai tuo tullessaan.

Ja sitten ihan muuta. Olen mietiskellyt josko täällä meidän talolla näille vanhuksille voisi perustaa lukupiirin. Keskiviikkona meillä on tuolijumppaa ja sen jälkeen voisin ottaa tämän asian keskusteltavaksi ja myös mietiskeltäväksi.

Jämälankamattoa teen nyt jatkuvasti tuohon nojatuoliini. Tällä hetkellä sitä olisi valmiina noin puolimetriä ja tehtävää on aikalailla. Mutta onneksi sen kanssa ei ole kiire. Jossain vaiheessa tulee eteen ystävänpäiväkoristeiden teko. Niitä en paljon ehdi tekemään. Teen vain muutaman käpykoristeen roikkumaan narulle ja sydämet mukaan, sellaiset ihan pikkuiset sydämet.

Ulko-oven eteen, jossa vetää tosi kovasti olen tehnyt makkaran, joka hiukan epäonnistui, mutta valmistui silti. Estää se pahimman vedon. Pidän sitä ovella koko ajan. Vain rollaattorin kanssa kun menen ulos, otan makkaran edestä.

Toinen makkara tulisi tähän takapihan oven eteen, mutta sitä en ole edes aloittanut.

Jämälankahameeni, jonka kuvan laitoin someen on kiinnostanut todella monia. Olen ihan äimänä. Joka päivä tulee lisää tykkäyksiä.

Minulla on tyynynpäällinen, jonka juuri pesin ja kohta silitän ja kun se on tehty niin teen ensimmäisen kokeilun täyttämällä tyynyn tupsujen siistimisjätteellä. Sitä minulla on jo parikin muovipussillista. On hyvä päästä siitäkin jätteestä. Saa nähdä millainen tyynystä tulee.

Jaahas, nyt pitää alkaa soitella kela-autoa huomiseksi.

Palaillaan.

TORSTAI 8.1.2026

 

HYVÄÄ TORSTAIPÄIVÄÄ JOKAIKISELLE!!!!

Tällaisessa paikassa missä minä nyt asun on tietty monenlaista ihmistä ja kaikista ei voi pitää, mutta sietää voi.

Sairaus voi muuttaa ihmistä tai voi olla muuttamattakin. Jos tauti on raskas selättää se muutos ihmisessä voi olla suurikin. Minulla on nyt kokemus sellainen, että on vaikea enää pitää ihmisestä, josta ennen olen kovasti tykännyt.

Joudun pohtimaan omaa suhtautumistani tähän ihmiseen ja on vaikeaa pitää hänestä enää. Toisaalta pienessä yhteisössä, jossa tavataan päivittäin melkein niin murjottaminen on tyhmää, olen senkin jo kokeillut eikä siitä tullut mitään.

Kuitenkin meissä kaikissa on hyvää ja huonoa ja sen hyvän pitää vain yrittää nähdä parhaiten.

Täällä on vanhoja ihmisiä, jotka toiset ovat tosi ärsyttäviä ja joita silloin tällöin tällöin tekisi mieli tukistaa. Yritän ajatella, että kun itse sitten joskus ehkä olen samassa iässä niin mahdanko käyttäytyä yhtä ärsyttävästi ja vastaan että melko varmasti.  Kun asiat, joista aikaisemmin on itse huolehtinut ja järjestellyt yhtäkkiä tekee joku toinen eikä sinun ääntäsi juurikaan enää kuunnella niin miltähän se mahtaa tuntua. Pahalta.

Tätä jouduin viimeksi tänään pohtimaan ja mieli on paha. Jatkossa yritän toimia niin, että itse voin sietää itseäni, silloin olen luultavasti tai ainakin toivottavasti toiminut oikein.

Pitää myöskin opetella olemaan hiljaa silloin kun toisten toiminta ärsyttää ja pitää vain oma suu kiinni.

Noin nyt olen syönyt sulanutta jäätelöä liikaa ja voin kohta tosi huonosti. Minun piti lähteä ulos, mutta jäinkin pohtimaan näitä asioita ja halusin syödä hyvää ja tässä sitä nyt ollaan. Maha täys kylmää jäätelöä joka laittoi aivasteluttamaan.

No mitäs muuta sitten. No toinen kissoistani sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa, se varmistui tänään. Se sinänsä on asia joka on hoidettavissa, mutta kun on kaksi kissaa niin se toinen ei tietenkään saa syödä jatkossa tämän toisen lautaselta enää mitään, koska siinä on sitä lääkettä. Tätä aion nyt viikonlopun aikana pohtia. Miten saan ruokailun toimimaan. Uusi lääke tulee vasta ensi viikolla, joten aikaa on nyt hyvin laittaa tämä asia kuntoon.

Nämä minun kissat, äitikissa ja hänen pentunsa, ovat koko elämänsä ajan olleet yhdessä. Äiti oli vain vuoden vanha, kun hän sai kuusi pentua, joista viisi annettiin pois ja tämä yksi, kolli, jätettiin äidille seuraksi. Nyt kisut ovat 15 ja 14-vuotiaita.

Aina ovat saaneet ruokaa yhtä aikaa, luulisin. Tosin olen näiden kisujen kolmas omistaja ja myös viimeinen. Kisut siis ovat saaneet ruokansa yhtä aikaa ja ovat aina voineet syödä toistensa lautasilta, ainakin minun luona asuessaan. Joten nyt tämä ruokailu on siis muuttumassa ja miten sen ratkaisen niin saa nähdä nyt mitä keksin.

Minä kuljen hiukan pimeillä kujilla, kun ei ole mitään erikoista tekemistä. Käsitöitä on kyllä ja koko ajan yritän tehdä jotain, mutta mitään uutta ei ole vielä kehkeytymässä ja olen hiukan hukassa.

Kuitenkin on niin, että tauko tekee hyvää. Kyllä se tästä vielä selkeytyy joksikin kivaksi uudeksi jutuksi.

Ystävänpäivä on 14 ensi kuuta ja sinne olisi kiva tehdä joitakin uusia asioita ja sitten on pääsiäinen. Pääsiäisen jälkeen alkaa loma , joka kestää sitten syksyyn asti. Kesällä ladataan akkuja ja mietitään ja pohditaan kaikkea kivaa mitä syksyllä voi alkaa tekemään.

Tätä sitten pohdin viikonlopun aikana - siis tätä näkyä kuvassa.

SUNNUNTAI 4.1.2026

     

                                                        HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Tai ainakin parempaa uutta vuotta kaikille!

Viime vuosi minulla oli täynnä tuskaa ja kipua. Pikkuhiljaa lääkärit ovat tajunneet ettei kaikki ehkä olekaan ok ja pääsen, toivottavasti, jatkotutkimuksiin.

Ensi viikon keskiviikkona minulla on lääkärineuvottelu ruokatorven tilasta. Sekään ei ole hyvä. Kuultavaksi jää mitä hän miettii kuultuaan mielipiteeni.

Odotan myös kutsua TAYSista. Odotan, että lonkkani ja ympäristö kuvataan kunnolla ja katsotaan mitä ihmettä siellä on tapahtunut. 

Muuten olen miettinyt näitä käsitöitäni. Lopetan tupsutyöt, paitsi jos tilaus tulee jostakin, sen tietenkin teen. Muuten en tee uutta enää.

Mitä sitten tilalle?Tehtävä on kuitenkin koko ajan jotain, muuten kyllästyn  elämään. Alan ehkä väsäämään ryijyä. Tai jos nyt pakko on kuitenkin tupsuja tehdä niin voisinhan tehdä jonkin ison tupsumaton. Se oli aika kohtuullisen mukavaa tekemistä. Olenhan tehnyt jo yhden ihan pienen ja yhden isomman, mutta ei niissä kummassakaan mitään järkeä ollut.

Kissarintamallakaan ei niin kamalan hyvin mene. Tyttökissani vein perjantaina eläinlääkärille, kun sillä ei pissa tahtonut millään tulla uudenvuodenaattona. Seuraavana päivänä tuli tippa sitten eli ihan kokonaan ei pissavaiva vaivannut, mutta melkein. No se hoidettiin ja vähän nesteytettiin myös, kun kisu oli hiukan kuivunut. Sillähän melko varmasti on kilpirauhasen liikatoiminta ja sen takia se on liikkeessä koko ajan ja ehti vähän kuivumaan. Huomenna mennään vielä verikokeisiin. Minä sitä jännitän ihan kyyneliin tässä jo, kun pelkään sitä miten kisu kestää piikin, kun se kuitenkin vie aikaa ennen kuin tarvittava verimäärä on saatu. Jos se joudutaan rauhoittamaan niin kestääkö se enää sitä, vanha kun on. Ihan itkettää ja pelottaa.

Myös kollilla on jotain vaivaa, mutta ei kovin paljon, joten vien sen sitten yhtä aikaa rokotuksen kanssa lääkäriin tutkittavaksi. Se on aika lailla lihonnut, joten yritän saada sitä hiukan laihtumaan. Toisaalta kisuthan lihottavat itseään talven varalle, jotta kestäisivät pakkaset. No, nyt niitä pakkasia on sitten ihan riittämiin. Tyttö ei mene lainkaan ulos ja kollikin vain pakollisille tarpeilleen.

Tämä vuosi alkoikin sitten isojen kulunkien kanssa ja kelatakseistakin on taas maksettava, joten mihinkään ylimääräiseen ei taida olla varaa. Kunhan rahat riittäisivät olisin onnellinen, mutta loppukuusta alkaa taas olla hyvin kamalan tiukkaa.

Sain hiukan apuja yllättävältä taholta ja olen siitä ikionnellinen. Nämä kisukulut on aika arvokkaita.

Näissä merkeissä ja uutisia maailmalta sulatellessa, jatketaan ja katsotaan ja pohditaan miten ja minne tämä uusi vuosi lähtee.

KAIKKEA HYVÄÄ KAIKILLE, VOIKAA HYVIN!!!