Tällaisessa paikassa missä minä nyt asun on tietty monenlaista ihmistä ja kaikista ei voi pitää, mutta sietää voi.
Sairaus voi muuttaa ihmistä tai voi olla muuttamattakin. Jos tauti on raskas selättää se muutos ihmisessä voi olla suurikin. Minulla on nyt kokemus sellainen, että on vaikea enää pitää ihmisestä, josta ennen olen kovasti tykännyt.
Joudun pohtimaan omaa suhtautumistani tähän ihmiseen ja on vaikeaa pitää hänestä enää. Toisaalta pienessä yhteisössä, jossa tavataan päivittäin melkein niin murjottaminen on tyhmää, olen senkin jo kokeillut eikä siitä tullut mitään.
Kuitenkin meissä kaikissa on hyvää ja huonoa ja sen hyvän pitää vain yrittää nähdä parhaiten.
Täällä on vanhoja ihmisiä, jotka toiset ovat tosi ärsyttäviä ja joita silloin tällöin tällöin tekisi mieli tukistaa. Yritän ajatella, että kun itse sitten joskus ehkä olen samassa iässä niin mahdanko käyttäytyä yhtä ärsyttävästi ja vastaan että melko varmasti. Kun asiat, joista aikaisemmin on itse huolehtinut ja järjestellyt yhtäkkiä tekee joku toinen eikä sinun ääntäsi juurikaan enää kuunnella niin miltähän se mahtaa tuntua. Pahalta.
Tätä jouduin viimeksi tänään pohtimaan ja mieli on paha. Jatkossa yritän toimia niin, että itse voin sietää itseäni, silloin olen luultavasti tai ainakin toivottavasti toiminut oikein.
Pitää myöskin opetella olemaan hiljaa silloin kun toisten toiminta ärsyttää ja pitää vain oma suu kiinni.
Noin nyt olen syönyt sulanutta jäätelöä liikaa ja voin kohta tosi huonosti. Minun piti lähteä ulos, mutta jäinkin pohtimaan näitä asioita ja halusin syödä hyvää ja tässä sitä nyt ollaan. Maha täys kylmää jäätelöä joka laittoi aivasteluttamaan.
No mitäs muuta sitten. No toinen kissoistani sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa, se varmistui tänään. Se sinänsä on asia joka on hoidettavissa, mutta kun on kaksi kissaa niin se toinen ei tietenkään saa syödä jatkossa tämän toisen lautaselta enää mitään, koska siinä on sitä lääkettä. Tätä aion nyt viikonlopun aikana pohtia. Miten saan ruokailun toimimaan. Uusi lääke tulee vasta ensi viikolla, joten aikaa on nyt hyvin laittaa tämä asia kuntoon.
Nämä minun kissat, äitikissa ja hänen pentunsa, ovat koko elämänsä ajan olleet yhdessä. Äiti oli vain vuoden vanha, kun hän sai kuusi pentua, joista viisi annettiin pois ja tämä yksi, kolli, jätettiin äidille seuraksi. Nyt kisut ovat 15 ja 14-vuotiaita.
Aina ovat saaneet ruokaa yhtä aikaa, luulisin. Tosin olen näiden kisujen kolmas omistaja ja myös viimeinen. Kisut siis ovat saaneet ruokansa yhtä aikaa ja ovat aina voineet syödä toistensa lautasilta, ainakin minun luona asuessaan. Joten nyt tämä ruokailu on siis muuttumassa ja miten sen ratkaisen niin saa nähdä nyt mitä keksin.
Minä kuljen hiukan pimeillä kujilla, kun ei ole mitään erikoista tekemistä. Käsitöitä on kyllä ja koko ajan yritän tehdä jotain, mutta mitään uutta ei ole vielä kehkeytymässä ja olen hiukan hukassa.
Kuitenkin on niin, että tauko tekee hyvää. Kyllä se tästä vielä selkeytyy joksikin kivaksi uudeksi jutuksi.
Ystävänpäivä on 14 ensi kuuta ja sinne olisi kiva tehdä joitakin uusia asioita ja sitten on pääsiäinen. Pääsiäisen jälkeen alkaa loma , joka kestää sitten syksyyn asti. Kesällä ladataan akkuja ja mietitään ja pohditaan kaikkea kivaa mitä syksyllä voi alkaa tekemään.
Tätä sitten pohdin viikonlopun aikana - siis tätä näkyä kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti