😍Hei vaan kaikille ihanille ihmisille lähellä ja kaukana. Voi että tämä onnistui viimein.
Minun elämäni on ollut tapahtumien pyörteessä yli vuoden ja välillä loppui jo puhtikin ja nyt olen harrastuksissani tauolla. Stressitaso on korkea koko ajan ja opettelen hengittämään oikein ja kai sitä mindfullnessiakin pitää harjoitella.
Viime vuonna huhtikuussa kuoli vanhin veljeni ja koska meillä jäi asiat vähän kesken niin suru ei vielä päästä otteestaan.
Toukokuussa kävin Coxassa Tampereella tulevan lonkkaleikkauksen takia ja asia näytti hyvältä. Kesäkuun alussa hoitaja jo soitti kertoakseen leikkauspäivän, mutta minulla olikin hänelle huonoja uutisia. Alaleuan poskihampaasta löytyi tulehdus. Päätettiin, että kun saan hampaani kuntoon niin otan Coxaan yhteyttä.
No se tuli kuntoon vasta joskus kesäkuulla ja kesä menikin sitten kesätöitä tehdessä ja se oli kivaa. Tykkään kesäkukista ja laitoinkin niitä joka paikkaan ja sain kiitostakin tekemästäni panoksesta.
Elokuun 2 päivänä muistaakseni soitin sitten Coxaan ja kerroin, että nyt on suuvärkki sitten hyvässä mallissa ja siitä on oikein todistus.
Kävely alkoi olla huonompaa, mutta vielä liikuin palveluautolla kauppa-asioilla ja lenkkeilin vähän ilman apuvälineitä.
Pikkuhiljaa kävely heikkeni ja kivut alkoivat kunnolla painaa päälle. Tein kuitenkin syystyöt kanervineen päivineen joka paikkaan valmiiksi, kunnes sitten marraskuussa kivut olivat jo niin kovat, että itku silmässä olin päivystyksessä rukoilemassa panacodia, jotta saisin edes joskus kivuilta nukuttua.
Sitten kaaduin palveluautossa eka kerran ja söin lääkkeitä jo maximi annokset joka päivä. Elin kipuhelvettiä, josta aikaisemmin olin vain lukenut enkä uskonut sitä itse koskaan kokevani. Coxasta kuului vihdoin ja viimein, että leikkauspäivä on nyt määrätty 21.1.2025. Itkin turhautumisesta. Kivut oli kovat ja kaaduin sitten toisen kerran.
Sen jälkeen hankin ensimmäisen apuvälineeni ja se oli rollaattori ja se on minulla vielä edelleen ja saan pitää sen vuoteen 2028 saakka.
Aika joulukuusta 2024 tammikuun 21.1.25 oli aika pimeetä ja kivuliasta aikaa.
Kissani Minnin ja Väinön pystyin kyllä huolehtimaan, mutta juuri muuta en enää liikkunut kotonakaan. Palveluauton käytön lopetin, koska siinä oli portaita ja en pystynyt enää jalkaani nostamaan. Taxiin piti jalka erikseen nostaa, jotta pääsisin istumaan ja päätepisteessä minut piti auttaa ulos autosta.
Voin kertoa, että elämä oli kamalaa ja pimeää ja turhauttavaa.
Periksi en tahtonut antaa, joten askartelin näitä styrox-tupsu-kranssejani, joita kukaan ei halunnut ostaa ja tein joitakin pikkutonttuja, jotka menivät kuin kuumille kiville ja uutena tein tupsu-styrox-puita vihreinä ja valkoisina ja nekin menivät hyvin kaupaksi. Se paransi turhautumistani aika mukavasti.
Vihdoin ja viimein koitti leikkauspäivä 21.1.2025. Siitä uudessa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti