UUDEN EDESSÄ TORSTAI 9.4.2026

 

Niinpä juuri.

Uusi aika on koittanut. Kissa kuoli, se oli kamalaa. Jalat alkaa toimia, se on ihanaa. Otin seurusteluhuoneesta sinne laittamani koristeet pois, paitsi keltaiset. Se teki hyvää. Vietin pari iltaa kuuntelemalla äänikirjaa enkä tehnyt käsilläni mitään. Se on oli vapauttavaa. Aivot lepäsi ja ei tarvinnut tehdä mitään, ei ollut enää aikarajoja. Olen nukkunut paljon joskaan en heräämättä välillä, mutta kuitenkin aina nukahtanut uudelleen. Se on tehnyt hyvää. Tavoite on tietenkin nukkua 8 tuntia yhtä soittoa, mutta siihen on vielä matkaa. Unilääkkeet ei auta yhtään edes ne jotka sain lääkäriltä, nukun paremmin ilman näköjään. Ja tosi ihanaa on se, että voi taas kävellä ulkona pelkäämättä liukastumista ja kaatumista.

Olen saanut nyt jo kaksi kertaa eri henkilöiltä lankoja ja muuta tavaraa. Maineeni käsityön tekijänä on kiirinyt kylälle. Liikuttavaa ja hyvin mukavaa.

Täällä kotona teen asioita, jotka on mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa ja yhden muutoksen toteutinkin jo eli siirsin radion ja jatkojohdon takaisin keittiönpöydälle. Tämä siksi, että ompelukone pitää saada pöydälle ja toimimaan. Minulla on toistaiseksi vain yksi kohde ommeltavana, mutta hyvä jos sen saan pois päiväjärjestyksestä. Myös iso kasa pyykkiä on silitettävänä. Aloitan sen viikonloppuna. Huomenna on taas kahvinkeittoa, kun on täällä yhdet synttärit. Lauantaina tai sunnuntaina voi tulla kauppareissu, mutta sitä en enempää vielä mieti. Silittäminen menettelee kunhan ei ole kiirettä. 

Maanantaina menen käymään palveluautolla Vammalassa. Yritän löytää sellaiset kumikalossit, joita voisin pitää mun takapihalla. Se kun on pehmeää se maa siellä ja imee hirmuiset määrät vettä ja kengät on aina litimärät kun sisälle tulee. Kissantassuistakin voi seurata onko märkää vai ei. Toistaiseksi on ollut märkää. Ensi kuussa jos kauppoihin tulee jo orvokkeja, niin niitähän minä sitten istuttelen vähän joka puolelle. Tykkään orvokeista paljon. Viime vuonna minulla ei ollut rahaa ostaa ensimmäistäkään kukkaa, joten nyt pidän varani ja ostan jos vaan säät sallivat kukkien ilmestymistä kauppoihin. 

Vammalasta ostan myös pakastusrasioita. Laitan nykyisellään aika paljon ruokaa itse ja juuri pakastinta silmällä pitäen teen paljon kerralla. Tänäänkin teen taas laatikkoruokaa ja syön sitä noin kolmena päivänä perätysten ja loput pakkaseen. Rasiat ei riitä. Tämän laatikon jälkeen teen taas keittoa ja sitä varten varsinkaan ei tahdo rasioita olla. Täytyy sanoa etten ole tiennyt tykkääväni ruuanlaitosta. Monestihan olen ruokaa tehnyt, mutta monesti olen myös epäonnistunut ja se on masentanut. Nykysellään yksi iso syy on tietenkin hinnannousut. Suuri syy siihen, että ostan tarvikkeet mahdollisimman edullisesti ja teen itse. Tänään teen peruna-sipuli-anjovis-laatikon, johon laitan vihanneksia mukaan vaikkei sitä ohjeessa ole. Teen isompaan vuokaani sen ja siitä tosiaan pitäisi riittää ensin ne kolme päivää ja sitten mielellään ainakin kaksi kippoa pakkaseen ellei kolme. Ja kun kukkakaalikeitosta tulee pakkaseen myös mukavasti soppaa niin tässä kuussa ei enää tarvitse ostaa muuta kuin leipää ja maitoa minulle ja kisulle ruokaa tietenkin.

Tykkään puuhailla ilman aikarajoja. Syksystä tänne pääsiäiseen on aina ollut kiirettä eri juttujen kanssa ja se on stressaavaa, niin nyt mukavaa puuhastella ihan muuta ja kaikessa rauhassa. Viime vuosihan oli ihan kamala, kun lonkka oli kipee ja jalat oli kipeet ja juoksin lääkäriltä toiselle ja sain vain eri lääkkeitä ja kerran kävin kuvassa, mutta kaikki oli hyvin sanottiin, ei tarvitse olla huolissaan sydän ja verenpaine ja niin edelleen on kunnossa, mutta kivut olivat viime syksynä vielä niin kovat, että istuin aamuisin sängynlaidalla itkin, kun kävelemään lähtö oli niin tuskallista. Viimeinen niitti tuli 29.1. tätä vuotta, kun coxa ilmoitti, että lonkaleikkaus on onnistunut hyvin eikä siellä näy mitään mikä aiheuttaisi kipuja. 71 euroa tästä tiedosta. Masennuin ja kirosin ja päätin, että oli kipuja tai ei, mutta lääkäriin en mene. Ja kun olen syönyt karkkeja ja lääkkeitä kilpaa niin mahani on aivan sökönä. Seuraan mahani vointia ja koetan sietää ja muuttaa edes inan verran syömistäni. Vähän kerrassaan ettei tarvitsisi taas mennä jollekin lääkärille valittamaan. 

Että uuden edessä ollaan ja päivä kerrallaan mennään kisun kanssa. Uusia asioita saa tulla eteen mutta ilman aikarajoja.

Kyllä tämä tästä ja hitaasti mutta varmasti ja tätä samaa toivotan kaikille. VOIKAA HYVIN!!!

LANKALAUANTAI 4.4.2026

Aivan selvästi vastoinkäymiset ovat olleet se suurin syy miksi en tännekään ole kirjoitellut. Mielestäni on turhaa joka päivä kirjoittaa miten kurja olo on, se ei ketään kiinnosta, koska meillä jokaisella on omat surumme ja ilomme.

Nyt pääsiäisen kynnyksellä alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Väinö-kissan kanssa olemme jo tottuneet olemaan kahdestaan. Väinön lääkekuuri, neljä kertaa, ei oikein onnistunut, mutta jotain meni sinne niskaankin toivottavasti. Kipulääkettä on vielä ja sitä annan sille vielä tarpeen mukaan. Seuraan sen hyppimistä alas jostakin, milloin mistäkin, takajalkoja siis pitää seurata. Jos ne alkaa alkaa mennä vinksinvonksin, niin silloin pitää mennä eläinlääkärille lääkettä saamaan. Nyt kuitenkin menee paremmin ja lämpimät säät tietenkin auttavat asiaa.

Huomenna meillä on täällä talolla pääsiäiskahvit ja kaksi eri henkilöä ovat lupautuneet ostamaan herkkuja ja minä vain keitän kahvit. 

Minun pikkuyllätykseni kanssa-asukkaille on tämä,

 neljä suklaamunaa pienessä korissa, jotka virkkasin eri langoista. Yhdessä on iso muna, koska tämän saaja on allerginen maidolle ja saa siksi maidottoman munan.

Koreja oli kiva virkata ja sain ne eilen valmiiksi. Toivottavasti yllätys on mieleinen.

Muuten aion jättää askartelun syksyyn saakka tauolle. Teen toki aina jotain sukkia ja mattoja ja tuollaista, mutta aivan ilman aikatauluja. Saan näin ollen myös keittiön pöytäni siivottua kaikesta pienestä nippelistä ja nappelista. 

Aion myös siirtää jatkojohdon takaisin pöydälle radion kera vaikka ne vievätkin aika paljon tilaa. Tämä siksi, että minulla olisi ompelutöitä joitakin odottamassa. Ovat oikeastaan odottaneet jo niin kauan, että on aika jo saada nekin pois päiväjärjestyksestä. Tarvitsen siis jatkojohtoa, jotta saan ompelukoneeni pöydälle.

Tulossa on ihan kokonaan uusi aluevaltaus - oho onpa juhlallinen sana. Joka tapauksessa jotakin mitä olen jo pitkään halunnut kokeilla. Aloitan aivan mini ryijyllä, jonka olen jo tilannut tarvikkeineen. Haluan nähdä millaista pohjaa asiantuntijat käyttävät ja millaisia tarvikkeita. Lanka ei ole ongelma, koska käsittelen lankoja jatkuvasti. Tähän hommaan olen saanut ystävän täältä talolta lähtemään mukaan. Hänellä onkin jo kokemusta tällaisista töistä, mutta hänkin halusi kokeilla ensin mini ryijyä ja katsoa jaksaako siitä jaksaa isompaan. Jos ostaa näitä valmiita pohjia isompina ne ovat kalliita eikä minulla ole sellaisiin varaa. Itselläni on kyllä suunnitelmia jo päässä olemassa ja omat tekniikat mielessä, mutta haluan silti tällaisen miniryijyn tehdä ja totutella asiaan. Jos se ei sitten miellytä niin ei sitten. Sitten vain mietitään jotain muuta ajankulua. Sukkia ja sellaista tarvitaan aina ja niihin lankoja löytyy edullisesti lähes joka kaupasta, joten tekeminen ei loput jos vain kädet kestävät ja pitää laittaa kestämään.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

SUNNUNTAI 1.3.2026

 TERVETULOA MAALISKUU!!! TOIVON KAIKILLE UPEAA KEVÄTKUUKAUTTA!!!

Tässä on ollut suuri tauko, jonka aikana tapahtui kuvassa olevan MINNI-kissan poismeno 12.2.26. Minni sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa ja reagoi alussa hyvin lääkkeeseen, mutta sitten tuli takapakkia ja sen jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja. Kisu piti päästää taivasmatkalle. 

Vieläkin alkaa itkettää, kun sitä aikaa muistelen. Minni oli ihana pieni kisu, jota mietin aina kiitollisena, että sain olla sen kanssa neljä-viisi vuotta. 

Väinö kisun suru oli myös kestettävä. Pahin päivä koitti tuolla käytävillä yks päivä, kun Väinö kulki käytävillä ja joka oven takana naukui ja odotti näkevänsä siellä Minnin. Se oli raskas päivä, mutta tänä päivänä alamme jo tottua elämään kahdestaan. 

Väinö hakee läheisyyttä nykyisin ainakin kerran päivässä tulemalla syliin, mitä kisu ei aikaisemmin koskaan tehnyt. Aivan samaa teki aikoinaan Paavo-kisu, joka menetti kaksi kisukaveriaan samalla viikolla. Paavon suru oli kova ja minulla oli silloin keinot vähissä miten lohduttaa kisua, kun oli kesä ja kisu pysyi ulkona ja odotti.

Minulla on ollut kova stressi ja saamani unilääke unettomuuteen ei yhtään auttanutkaan, joten olen nyt itsekseni yrittänyt vaan selvitä päivän kerrallaan. On ollut todella huonoja päiviä, mutta on myös ollut jo vähän parempiakin päiviä, joten pikkuhiljaa eteenpäin.

Tammikuun lopussa kävin vielä Coxassa lonkkani takia ja sain tietää, että lonkkaleikkaukseni on onnistunut hyvin eikä uusissa kuvissa ole näkyvissä mitään mikä voisi aiheuttaa kipujani.

Niinpä siinäkin asiassa olen ottanut asian omiin käsiini ja yritän nyt jumpata ja lievittää stressiäni omin keinoin. Muuten jään sängynpohjalle itkemään ja siihen en kyllä suostu. Paitsi niinä päivinä kun on tosi huono olo, silloin jään Väinö kisun viereen vaikka koko päiväksi sänkyyn. Seuraava päivä on yleensä jo parempi.

Mitään askarteluja en näitten surujen aikana tehnyt, mutta nyt aivan viime päivinä on alkanut pikkuisen tapahtua sillä saralla. Jotain pientä syntynee tälle kuukaudelle ja jotain taas pääsiäiseksi.

Mutta surutyönä virkkasin nojatuolimattoni valmiiksi. Se oli hyvää terapiaa, jota suosittelen kaikille. Tässä vielä kuva!

Tykkäsin virkata tätä. 

Nyt on uusi matto tekeillä villalangoista. Samalla tavalla ihan virkkaan sitäkin. Teen valmiiksi keriä, joissa väri vaihtuu mahdollisimman usein. Tosin näissä villalangoissa ei värivaihtoehdot ole suuria, mutta yritän käyttää niitä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Matolla ei sitten ole mitään erikoista käyttötarkoitusta. Haluan vain päästä villalangoista eroon.

Laittelen askarteluistani kuvia, kun pääsen sinne asti.

MAANANTAI 26.1.2026

 

Ihan totta, tää aika se rientää hirmu vauhtia. Nyt on jo kohta tammikuu tätä uutta vuotta selätetty.

Minulla onkin jännittävä viikko edessäni. Huomenna tiistaina minulla on ensi kertaa yksityisellä hammaslääkärilläkäynti. Olen varannut rahaa sitä varten kolmatta sataa euroa ja toivon, että lasku ei sitä ylitä, koska kotiinkin on vielä päästävä..

Hammaslääkäri varmaan itse pystyy sanomaan mitä kaikkea hän sillä rahalla pystyy tekemään.

Torstaina sitten on leikkauksen tarpeen arviointi TAYSissa Tampereella. Tällä hetkellä näyttää siltä ettei leikkausta tarvita, mutta katsotaan mitä kokeet kertovat.

Muuten elämä on ollut aika täynnä Minni kissan sairautta ja omaa hyvin-pahoinvointiani. Minnillä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja me olemme nyt ottaneet lääkettä reilun viikon eikä yhtään mitään tulosta olla saatu aikaiseksi. Yritin tänään jo hiukan nostaa annosta, mutta kisu ei sitä ottanut, joten annoin kerman kanssa pienemmän annoksen vielä ja se meni  kaikki. Ihan eka päivinä ja kerran myöhemmin kisu oksensi vähän, mutta näyttää siltä, että pahoinvointi on selätetty. 

Minulla taas on ollut näitä vatsavaivoja ja hiukan voimatonta tää olo on edelleen. Haukottelen vaikka olisin nukkunut kuinka kauan. Yritän hiukan aikaistaa nukkumaanmenoa illalla, mutta olen totuttanut kisut tiettyyn rytmiin ja sen muuttaminen ei vielä ole onnistunut. Eli me valvotaan myöhään yöhön ja Väinö menee vielä pisulle ennen nukkumaan menoa. Väinö kisu ei käytä hiekkaa, joten jos en halua sotkuja valvon ja odotan, että iltapisu tulee tehtyä ulkona ja sitten vaan nopeasti nukkumaan.

Luultavasti tää haukottelu johtuu siitä, että saan raitista ilmaa liian vähän. Kun kävely alkaa sujua, niin kumma on jos en saa itseäni ulos. Tykkään kovasti valokuvaamisesta, joten minulla olisi oikein hyvä syy olla ulkona kameran kanssa. Otan vain kyynärsauvan tuekseni niin eiköhän homma ala sujua. Sitten taas jos uusintaleikkaus tulee niin enpä tiedä mitä edessä on.

Täytyy sanoa, että vaikka vielä kuukausi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että leikkaus olisi paikallaan, mutta viime päivinä mieleni on muuttunut. Katsotaan nyt mitä torstai tuo tullessaan.

Ja sitten ihan muuta. Olen mietiskellyt josko täällä meidän talolla näille vanhuksille voisi perustaa lukupiirin. Keskiviikkona meillä on tuolijumppaa ja sen jälkeen voisin ottaa tämän asian keskusteltavaksi ja myös mietiskeltäväksi.

Jämälankamattoa teen nyt jatkuvasti tuohon nojatuoliini. Tällä hetkellä sitä olisi valmiina noin puolimetriä ja tehtävää on aikalailla. Mutta onneksi sen kanssa ei ole kiire. Jossain vaiheessa tulee eteen ystävänpäiväkoristeiden teko. Niitä en paljon ehdi tekemään. Teen vain muutaman käpykoristeen roikkumaan narulle ja sydämet mukaan, sellaiset ihan pikkuiset sydämet.

Ulko-oven eteen, jossa vetää tosi kovasti olen tehnyt makkaran, joka hiukan epäonnistui, mutta valmistui silti. Estää se pahimman vedon. Pidän sitä ovella koko ajan. Vain rollaattorin kanssa kun menen ulos, otan makkaran edestä.

Toinen makkara tulisi tähän takapihan oven eteen, mutta sitä en ole edes aloittanut.

Jämälankahameeni, jonka kuvan laitoin someen on kiinnostanut todella monia. Olen ihan äimänä. Joka päivä tulee lisää tykkäyksiä.

Minulla on tyynynpäällinen, jonka juuri pesin ja kohta silitän ja kun se on tehty niin teen ensimmäisen kokeilun täyttämällä tyynyn tupsujen siistimisjätteellä. Sitä minulla on jo parikin muovipussillista. On hyvä päästä siitäkin jätteestä. Saa nähdä millainen tyynystä tulee.

Jaahas, nyt pitää alkaa soitella kela-autoa huomiseksi.

Palaillaan.

TORSTAI 8.1.2026

 

HYVÄÄ TORSTAIPÄIVÄÄ JOKAIKISELLE!!!!

Tällaisessa paikassa missä minä nyt asun on tietty monenlaista ihmistä ja kaikista ei voi pitää, mutta sietää voi.

Sairaus voi muuttaa ihmistä tai voi olla muuttamattakin. Jos tauti on raskas selättää se muutos ihmisessä voi olla suurikin. Minulla on nyt kokemus sellainen, että on vaikea enää pitää ihmisestä, josta ennen olen kovasti tykännyt.

Joudun pohtimaan omaa suhtautumistani tähän ihmiseen ja on vaikeaa pitää hänestä enää. Toisaalta pienessä yhteisössä, jossa tavataan päivittäin melkein niin murjottaminen on tyhmää, olen senkin jo kokeillut eikä siitä tullut mitään.

Kuitenkin meissä kaikissa on hyvää ja huonoa ja sen hyvän pitää vain yrittää nähdä parhaiten.

Täällä on vanhoja ihmisiä, jotka toiset ovat tosi ärsyttäviä ja joita silloin tällöin tällöin tekisi mieli tukistaa. Yritän ajatella, että kun itse sitten joskus ehkä olen samassa iässä niin mahdanko käyttäytyä yhtä ärsyttävästi ja vastaan että melko varmasti.  Kun asiat, joista aikaisemmin on itse huolehtinut ja järjestellyt yhtäkkiä tekee joku toinen eikä sinun ääntäsi juurikaan enää kuunnella niin miltähän se mahtaa tuntua. Pahalta.

Tätä jouduin viimeksi tänään pohtimaan ja mieli on paha. Jatkossa yritän toimia niin, että itse voin sietää itseäni, silloin olen luultavasti tai ainakin toivottavasti toiminut oikein.

Pitää myöskin opetella olemaan hiljaa silloin kun toisten toiminta ärsyttää ja pitää vain oma suu kiinni.

Noin nyt olen syönyt sulanutta jäätelöä liikaa ja voin kohta tosi huonosti. Minun piti lähteä ulos, mutta jäinkin pohtimaan näitä asioita ja halusin syödä hyvää ja tässä sitä nyt ollaan. Maha täys kylmää jäätelöä joka laittoi aivasteluttamaan.

No mitäs muuta sitten. No toinen kissoistani sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa, se varmistui tänään. Se sinänsä on asia joka on hoidettavissa, mutta kun on kaksi kissaa niin se toinen ei tietenkään saa syödä jatkossa tämän toisen lautaselta enää mitään, koska siinä on sitä lääkettä. Tätä aion nyt viikonlopun aikana pohtia. Miten saan ruokailun toimimaan. Uusi lääke tulee vasta ensi viikolla, joten aikaa on nyt hyvin laittaa tämä asia kuntoon.

Nämä minun kissat, äitikissa ja hänen pentunsa, ovat koko elämänsä ajan olleet yhdessä. Äiti oli vain vuoden vanha, kun hän sai kuusi pentua, joista viisi annettiin pois ja tämä yksi, kolli, jätettiin äidille seuraksi. Nyt kisut ovat 15 ja 14-vuotiaita.

Aina ovat saaneet ruokaa yhtä aikaa, luulisin. Tosin olen näiden kisujen kolmas omistaja ja myös viimeinen. Kisut siis ovat saaneet ruokansa yhtä aikaa ja ovat aina voineet syödä toistensa lautasilta, ainakin minun luona asuessaan. Joten nyt tämä ruokailu on siis muuttumassa ja miten sen ratkaisen niin saa nähdä nyt mitä keksin.

Minä kuljen hiukan pimeillä kujilla, kun ei ole mitään erikoista tekemistä. Käsitöitä on kyllä ja koko ajan yritän tehdä jotain, mutta mitään uutta ei ole vielä kehkeytymässä ja olen hiukan hukassa.

Kuitenkin on niin, että tauko tekee hyvää. Kyllä se tästä vielä selkeytyy joksikin kivaksi uudeksi jutuksi.

Ystävänpäivä on 14 ensi kuuta ja sinne olisi kiva tehdä joitakin uusia asioita ja sitten on pääsiäinen. Pääsiäisen jälkeen alkaa loma , joka kestää sitten syksyyn asti. Kesällä ladataan akkuja ja mietitään ja pohditaan kaikkea kivaa mitä syksyllä voi alkaa tekemään.

Tätä sitten pohdin viikonlopun aikana - siis tätä näkyä kuvassa.

SUNNUNTAI 4.1.2026

     

                                                        HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Tai ainakin parempaa uutta vuotta kaikille!

Viime vuosi minulla oli täynnä tuskaa ja kipua. Pikkuhiljaa lääkärit ovat tajunneet ettei kaikki ehkä olekaan ok ja pääsen, toivottavasti, jatkotutkimuksiin.

Ensi viikon keskiviikkona minulla on lääkärineuvottelu ruokatorven tilasta. Sekään ei ole hyvä. Kuultavaksi jää mitä hän miettii kuultuaan mielipiteeni.

Odotan myös kutsua TAYSista. Odotan, että lonkkani ja ympäristö kuvataan kunnolla ja katsotaan mitä ihmettä siellä on tapahtunut. 

Muuten olen miettinyt näitä käsitöitäni. Lopetan tupsutyöt, paitsi jos tilaus tulee jostakin, sen tietenkin teen. Muuten en tee uutta enää.

Mitä sitten tilalle?Tehtävä on kuitenkin koko ajan jotain, muuten kyllästyn  elämään. Alan ehkä väsäämään ryijyä. Tai jos nyt pakko on kuitenkin tupsuja tehdä niin voisinhan tehdä jonkin ison tupsumaton. Se oli aika kohtuullisen mukavaa tekemistä. Olenhan tehnyt jo yhden ihan pienen ja yhden isomman, mutta ei niissä kummassakaan mitään järkeä ollut.

Kissarintamallakaan ei niin kamalan hyvin mene. Tyttökissani vein perjantaina eläinlääkärille, kun sillä ei pissa tahtonut millään tulla uudenvuodenaattona. Seuraavana päivänä tuli tippa sitten eli ihan kokonaan ei pissavaiva vaivannut, mutta melkein. No se hoidettiin ja vähän nesteytettiin myös, kun kisu oli hiukan kuivunut. Sillähän melko varmasti on kilpirauhasen liikatoiminta ja sen takia se on liikkeessä koko ajan ja ehti vähän kuivumaan. Huomenna mennään vielä verikokeisiin. Minä sitä jännitän ihan kyyneliin tässä jo, kun pelkään sitä miten kisu kestää piikin, kun se kuitenkin vie aikaa ennen kuin tarvittava verimäärä on saatu. Jos se joudutaan rauhoittamaan niin kestääkö se enää sitä, vanha kun on. Ihan itkettää ja pelottaa.

Myös kollilla on jotain vaivaa, mutta ei kovin paljon, joten vien sen sitten yhtä aikaa rokotuksen kanssa lääkäriin tutkittavaksi. Se on aika lailla lihonnut, joten yritän saada sitä hiukan laihtumaan. Toisaalta kisuthan lihottavat itseään talven varalle, jotta kestäisivät pakkaset. No, nyt niitä pakkasia on sitten ihan riittämiin. Tyttö ei mene lainkaan ulos ja kollikin vain pakollisille tarpeilleen.

Tämä vuosi alkoikin sitten isojen kulunkien kanssa ja kelatakseistakin on taas maksettava, joten mihinkään ylimääräiseen ei taida olla varaa. Kunhan rahat riittäisivät olisin onnellinen, mutta loppukuusta alkaa taas olla hyvin kamalan tiukkaa.

Sain hiukan apuja yllättävältä taholta ja olen siitä ikionnellinen. Nämä kisukulut on aika arvokkaita.

Näissä merkeissä ja uutisia maailmalta sulatellessa, jatketaan ja katsotaan ja pohditaan miten ja minne tämä uusi vuosi lähtee.

KAIKKEA HYVÄÄ KAIKILLE, VOIKAA HYVIN!!!

1 ADVENTTI SUNNUNTAI 30.11.2025

 

Paavo on tässä kuvassa renkaan reunalla Kokkilassa.

Miten se teidän adventti on sujunut? Meikäläisellä se on aika pitkälle mennyt hiihtojen parissa. Suomalaisilla ei ole ollut menestystä. Noin yleisesti meidän hiihdot eivät suju, missä vika. Aina vika ei ole hiihtäjissä kuitenkaan ja luultavasti ei nytkään vaan johdossa ja liitossa. No antaa ajan kulua, ehkä oikeat otteet tulevat mukaan kuvioihin vähitellen.

Kuitenkin tämä tapaus Iivo Niskanen on kyllä luku sinänsä. Kunpa hän lopettaisi ja alkaisi tehdä jotain ihan muuta.

Minulla on monta ajatusta päässä ja niiden toteuttamiseen minulla menisi yöt ja päivät, joten täytynee aloittaa tänään siitä, että mittaan nauhan pituuden mikä tulee ikkunaverhoon pujotettavaksi ja sitten katson sen verhokankaan ja pitääkö ommella vai riittääkö pesu ja silitys. Tämä on yksi asia.

Toinen on käpyjen maalaus. Sekin vie aikaa. Tämän jälkeen pitää aloittaa tekstiilien ja vaatteiden seulominen, jotka annan UFF:lle. Aika paljon tekstiilejä sinne menee. Olen huomannut käyttäväni aina samoja pyyhkeitä ja pussilakanoita jne. jne., joten niissä on poisannettavaa. Turhaan minä niitä kaapissa pidän.

Näissä asioissa mennään jo jouluun ja sen jälkeen onkin sitten parin viikon tauko. Mitä sitten ensi vuonna niin enpä tiedä.

Siinä onkin työmaata miettiä mitä tai minkälaista käsityöjuttua alan tekemään vai lopetanko kokonaan ja teen vaan sukkia. Niitähän voi aina antaa hyväntekeväisyyteen, aina joku taho sukkia tarvitsee.

Huomenna on joulukuun 1 päivä ja minun lempparipäivä. Silloin maksan kaikki laskuni mitä vaan muistan ja löydän. Sitten on hyvä mieli taas vähän aikaa. Tämä kuukausi vie rahaa niin paljon kuin minulta vaan löytyy. Yhtään ei jää säästöön.

Tämän kuukauden säästö on 10 euroa. Onhan sekin jotain. Saa sillä yhden kissanruokalaatikon ja vähän muuta lisäksi.

Ampumahiihto alkaa nyt, taidan katella ja ihmetellä.

Kaikkea hyvää sunnuntairauhaanne ja kirjoittamisiin!!!