TERVETULOA MAALISKUU!!! TOIVON KAIKILLE UPEAA KEVÄTKUUKAUTTA!!!
Tässä on ollut suuri tauko, jonka aikana tapahtui kuvassa olevan MINNI-kissan poismeno 12.2.26. Minni sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa ja reagoi alussa hyvin lääkkeeseen, mutta sitten tuli takapakkia ja sen jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja. Kisu piti päästää taivasmatkalle.
Vieläkin alkaa itkettää, kun sitä aikaa muistelen. Minni oli ihana pieni kisu, jota mietin aina kiitollisena, että sain olla sen kanssa neljä-viisi vuotta.
Väinö kisun suru oli myös kestettävä. Pahin päivä koitti tuolla käytävillä yks päivä, kun Väinö kulki käytävillä ja joka oven takana naukui ja odotti näkevänsä siellä Minnin. Se oli raskas päivä, mutta tänä päivänä alamme jo tottua elämään kahdestaan.
Väinö hakee läheisyyttä nykyisin ainakin kerran päivässä tulemalla syliin, mitä kisu ei aikaisemmin koskaan tehnyt. Aivan samaa teki aikoinaan Paavo-kisu, joka menetti kaksi kisukaveriaan samalla viikolla. Paavon suru oli kova ja minulla oli silloin keinot vähissä miten lohduttaa kisua, kun oli kesä ja kisu pysyi ulkona ja odotti.
Minulla on ollut kova stressi ja saamani unilääke unettomuuteen ei yhtään auttanutkaan, joten olen nyt itsekseni yrittänyt vaan selvitä päivän kerrallaan. On ollut todella huonoja päiviä, mutta on myös ollut jo vähän parempiakin päiviä, joten pikkuhiljaa eteenpäin.
Tammikuun lopussa kävin vielä Coxassa lonkkani takia ja sain tietää, että lonkkaleikkaukseni on onnistunut hyvin eikä uusissa kuvissa ole näkyvissä mitään mikä voisi aiheuttaa kipujani.
Niinpä siinäkin asiassa olen ottanut asian omiin käsiini ja yritän nyt jumpata ja lievittää stressiäni omin keinoin. Muuten jään sängynpohjalle itkemään ja siihen en kyllä suostu. Paitsi niinä päivinä kun on tosi huono olo, silloin jään Väinö kisun viereen vaikka koko päiväksi sänkyyn. Seuraava päivä on yleensä jo parempi.
Mitään askarteluja en näitten surujen aikana tehnyt, mutta nyt aivan viime päivinä on alkanut pikkuisen tapahtua sillä saralla. Jotain pientä syntynee tälle kuukaudelle ja jotain taas pääsiäiseksi.
Mutta surutyönä virkkasin nojatuolimattoni valmiiksi. Se oli hyvää terapiaa, jota suosittelen kaikille. Tässä vielä kuva!
Tykkäsin virkata tätä.
Nyt on uusi matto tekeillä villalangoista. Samalla tavalla ihan virkkaan sitäkin. Teen valmiiksi keriä, joissa väri vaihtuu mahdollisimman usein. Tosin näissä villalangoissa ei värivaihtoehdot ole suuria, mutta yritän käyttää niitä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon. Matolla ei sitten ole mitään erikoista käyttötarkoitusta. Haluan vain päästä villalangoista eroon.
Laittelen askarteluistani kuvia, kun pääsen sinne asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti