LAUANTAI 31.5.2025

 

Toukokuun viimeinen päivä!!!! Huomenna alkaa kesä. Kävin viemässä vielä toukokuun roskat laatikoihin ja Minni kisu oli kaverina. On se laiha. Otin sen juttutuvassa syliini ja kannoin tänne asuntooni ja oli se pieni ja laiha. 

Huomenna sitten lähden aamupäivällä Helsinkiin. Ihan luvan kanssa saan mennä.

Tänään olen pikkuisen siivoillut, näyttänyt kissanhoitajalle mitä huomenna hän voi tehdä ja mihin aikaan. Jos päivä on täällä lämmin ja kaunis niin voi olla, että kisut jäävät patiolle nukkumaan. Saavat uutta ruokaa sitten iltapäivällä ja pärjäävät raksuilla kunnes tulen kotiin.

Maanantai aamuna koittaa sitten arki ja heti aamusta on soitettava joitakin puheluita ja viikko onkin sitten täys tapahtumia. Mutta onhan tässä saatu jo huiliakin muutama viikko.

Kävely on vaan heikkoa välillä. Heti jos panen vauhtia kävelyyn alkaa polvi ja lonkka heiketä. 

Netistä pitää alkaa katsomaan voimistavia ohjeita niin lonkille kuin polvillekin. Voimaa pitää saada ei tuu muuten mitään.

Kohta laitan toisen lyhytvarsisukkani alulle, koska aion ottaa neuleen mukaani matkalle. Voi olla etten neulo yhtään ja voi olla että neulon paljon. Riippuu kuka istuu vieressäni bussissa ja miten se istuu, voiko siinä ylipäänsä neuloa ollenkaan. Kummallako puolella on aurinko, jos se paistaa. Istun mieluummin varjon puolella.

Tulostin  varaukset äsken sähköpostistani ja myös laskun ja otan ne mukaan käsilaukkuuni. Vaatteet katsoin tänään jo valmiiksi.

Aamulla sitten kissojen ruoka ja vesi ja nappulat kuntoon ja oma suihku ja aamiainen niin siinä ne onkin ne kiireisimmät asiat aamulla. Niin ja puhelimen lataus oltava maksimissa. Oletan, että plärään puhelinta bussissa jos en nuku tai neulo ja perillä otan kuvia niin paljon kun vain ehdin.

Mielenkiintoinen päivä siitä on tulossa, toivottavasti kuntoni kestää. Jos ei ole pakko en ota panadolia lähtiessä. Nyt yötä vasten otan puolikkaan. Saa nähdä nukunko lain koko yönä, kun jännitän niin kovin kaikkea. Onneksi kisut täällä ovat hyvässä hoivassa.

KAIKKEA HYVÄÄ!!!

PERJANTAI 30.5.2025

 Sulo-kissa tässä poseeraa. Täytyy olla tosi vanha kuva, koska Sulo jäi auton tönäämäksi jo 2017.

Minni kisu se elelee jo elämänsä ehtoopuolta. Otin sen aamulla syliini ja voi että se oli laiha, pelkkää luuta ja nahkaa eikä yhtään tykännyt olla sylissä.

Yritän maanantaiaamuna saada eläinlääkäriaikaa Minnille. On se hyvä tarkistuttaa missä mennään.

Tänään en ole vielä ehtinyt tekemään mitään. Mutta huomenna on uusi päivä. Naapurin mies on luvannut katsella ihan mielellään kissojen perään sunnuntaina, kun minä porhallan Helsinkiin ja takaisin. Minä ehdin aamupäivällä kyllä syöttää kisut, joten miehen ei tarvitse muuta kuin ehkä kerran antaa ruokaa. Laitan patiollekin vettä ja nappuloita suojaisaan paikkaan, joten nälkä ei kisuilla tule olemaan. Mutta on hyvä että joku käy muutaman kerran katsomassa, että kaikki on hyvin. Minullakin on parempi olo, kun tiedän että joku huolehtii kisuista.

Mää sain eilen neljännen jämälankakerän virkattua loppuun. Jämälankahameeni edistyy hyvää vauhtia vaikka virkkaankin varovaista tahtia ja pidän jatkuvasti taukoja.

Sain myös idean puunoksan koristelusta  katsellessani pinterestin askartelukuvia. Siellä oli nähtävästi koristeltu paperipuu ja siitä se idea lähti kehittymään. Juttutavassa siitä tänään juttelin ja kyselin joulukuusen jalkoja, josko niitä kellään olisi. Joitakin löytyi, mutta tuntuivat olevan monen mutkan takana. Yksi mahdollisuus on nyt tarkistettavana ja jos ei löydy niin ostan sellaisen. Sitten vain jalkaan sopivaa oksaa hakemaan. Laitetaan koko höskä juttuvan lattialle tai pöydälle ja jokainen halukas laittaa siihen sellaisia asioita roikkumaan kuin haluaa. Minä tietty teen tupsuja sinne. Saa nähdä nyt onko tää hyvä idea ja ottaako jalat ja siivet alleen eli lähteekö hyvin etenemään. Yhteinen tekeminen voi olla hyvinkin hauskaa.

Puhelin on latauksessa, mutta alanpa kuitenkin jo virkata. Tänä iltana yritän mennä ajoissa nukkumaan, että huomenna sitten jaksan tehdä kaikki valmistelut sunnuntaita varten.

ILLAN RAUHAA KAIKILLE!!!

KESKIVIIKKO 28.5.2025

 

Pikkulauantaita kaikille!!! Nythän se sade sitten alkoi, joten saa nähdä saanko ensi yöksi kissat viereeni vai onko tämä keli juuri mainio hiirijahtikeli.

Tänään nousin tosi myöhään. Tosin aamiaisella olin kyllä jo ihmisten aikoihin ja syötin kissat, mutta sitten takaisin sänkyyn.

Tämä kelihän aiheuttaa nivelsärkyjä, joten siksikin oli niin kiva vaan olla sängyssä lämpimän täkin alla.

Huomenna kello 9.20 soittaa coxan hoitaja ja tekee sellaisen lonkkaleikkaus loppuhaastattelun. 

Minulla lonkka on ollut todella vaihtelevasti hyvä ja kipeä. Viime torstain surkean kävelyn jälkeen olen saanut varmuutta kyllä lisää , mutta vieläkään en lähtisi kauppaan ostoksille ilman rollaa enkä kävelisi pitkiä matkoja ilman tukea. Näitä asioita on mietittävä tytön kanssa sekä jaloille venytysohjeita kävelyn jälkeen. Myös oma laiskanlinnani ei taida olla oikein hyvä istuin leikatulle lonkalle, mutta muuten siinä on kyllä ihana tehdä tupsuja tai neuloa ja virkata. Käsinojille on tukea oikein hyvin, selälle ja jaloille ei niinkään.

Uusi vähän yli kolmensadan tv-tuoliksi sanottu tuoli, jossa voi selkänojan laskea välillä ja jossa on sopiva rahi jaloille, sellainen olisi poikaa. Minulla oli sellainen tuoli vuosia, mutta viimein sekin hajosi kaikin puolin. Vain rahi jäi.

Kuntoni on siis aika huono ja sunnuntai pelottaa minua todella. Miten kroppa kestää pitkän päivän. Kaksitoista tuntia enimmäkseen istumista. Jalat siinä kärsii ja kun panadolia on ehkä otettava jossain vaiheessa niin vielä väsyttää tavallista enemmän.

No mutta katsotaan ja ollaan varovaisia.

Kello on kohta kaksi enkä ole vielä miettinyt mitä alan tänään tekemään. Mietitäänmietitään.

HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA!

TIISTAI 27.5.2025

 Hei vaan taas!

Aivastuttaa ja nenä vuotaa, mutta ei tämä normaalia flunssaa ole. Olenkohan mä allergisoitunut jollekin???

Kissat olivat ulkona koko yön ja sitä ei pitkiin aikoihin ole tapahtunutkaan meinaan, että molemmat. Väinö oli eilen koko iltapäivän, illan, yön ja vielä tänä aamunakin poissa. Äskettäin sentäs kävi näyttäytymässä ja sai silityksiä, söi ja lähti taas.

Minni kultakin oli yön ulkona, mutta se tuli aamupäivällä syömään ja meni patiolle taas ja siellä se enimmäkseen on. Minni on tullut vanhaksi ja yritän helliä sitä mahdollisimman paljon, jos aikaa ei enää paljon sillä ole.

Hameen kuvanhan te jo olettekin nähneet. Virkkaan siis pitkää puolihametta jämälangoista. Tässä korissa olevat kerät olivat kissojen ulottuvilla aika kauan. Yksi kaunis päivä päätin, että nyt riittää, otin korin, työnsin sotkeentuneet langat siihen ja aloitin siistimisen yhtenä aamupäivänä. Yöllä yhden jälkeen sain urakan tehtyä ja tuloksena oli 11 jämälankakerää, joista nyt sitä hametta taas virkkaan. Tähän päivään mennessä olen saanut jo kolme kerää virkattua. Langat ovat eri paksuisia, eri värisiä ja niitä pätkiä todella riittää. Virkkaaminen etenee siis hyvinkin hitaasti. Pisin langanpätkä taitaa olla se, kun saan virkattua kaksi kerrosta samalla värillä. Pidän jatkuvasti taukoja, koska oikea käsi kyllä väsyy, oikea puoli päästä, niskasta ja selästä myös.

Ensi kuussa ajattelin aloittaa hieronnat taas. Aluksi tosin hyvin varovaisesti, koska paikat on kipeät vaikka syön kyllä panadolia melkein joka päivä pahimpaan tuskaan.

Yhden lyhytvarsisukankin sain jossain vaiheessa tehtyä ja toista aloitan kun kerkiän.  Ajattelin, että teen niitä jo hyväntekeväisyyteen, mutta taidan nämä pitääkin itse. Sukkia kuluu näillä lattioilla paljon.

Nyt kesäksi pitääkin neuloa ohkaiset lyhytvarsisukat tai useampikin pari, niitä tosiaan kuluu paljon.

Minni nukkuu nyt pation pikkupöydällä ja on nukkunut jo hyvän aikaa. Minni kun on kuuro niin mikään pieni ääni ei sitä herätä,

Laitoin eilen nämä kartion muotoiset tupsupuut ja pyöreän tupsupuun paikoilleen sekä yläpuolella olevassa kuvassa on kesäkuusi tupsuista ja kaksi paperista ruusupuuta, jotka olen saanut ystävättäreltäni.

Sisustamisen jälkeen tavarat hakevat paikkojaan pikkuhiljaa.

Jaahas, Väinö kissa tuli sisälle syömään. 

Virkata olen ajatellut tänäänkin jos vaan kunto kestää. Äänikirjoja kuuntelen ihan urakalla virkatessani ja yleensäkin käsitöitä tehdessäni. Latauksen aikana voin joskus kuunnella radio vegaa, sieltä tulee monesti musiikkia jota jaksan kuunnella.

HYVÄÄ TIISPAIPÄIVÄN JATKOA!

MAANANTAI 26.5.2025

 Heippa kaikille!!!

Tuuli on kova tuolla meidän pyykinkuivatuspaikalla ulkona. Vein sinne koneellisen pyyhkeitä ja pysyin kyllä pystyssä ihan ok, mutta pyyhkeet oli lentää käsistä yhtä mittaa. Hyvä asia tässä on se, että ne kuivaa nähtävästi aika pian. Vallankin ohkaiset pikkupyyhkeet.

Koneessa on nyt pyörimässä froteinen aamutakkini. Se on uusi ja pesen sen ensi kertaa. Pesuohjelma kestää vielä tovin, mutta toivon, että saisin senkin tuuleen kuivumaan ennen iltaa.

Väinö kissan näin äsken takapihalla hiiri suussa. Rontti meni naapurin patiolle syömään sitä. Menen ihan kohta tutkimaan millaisen jäljen se sinne teki ja miten saan pation puhtaaksi. Mitähän naapurin rouva mahtaa tuumata. Mulla on paha mötikkä mahassa. Jos vaikka tulee satinkutia ja mitä mä kissoille sitten teen.

Minulla on vielä varastossa pation oven laudat, jos ovi on laitettava paikoilleen uudelleen. Alussahan se oli kissojen takia melkein vuoden, mutta poistettiin sitten, kun kisut alkoivat tottua uuteen ympäristöönsä. Naapurit ovat minun ymmärtääkseni saaneet olla aika rauhassa kissoiltani, mutta nyt näyttää huonolta.

Ja taas tulee uusia ongelmia ratkottavaksi.

Mun olo on taas huono, pitänee lähteä päivystykseen. 

SUNNUNTAI 25.5.2025

 

Hyvää sunnuntaipäivää!

Nämä kuvassa olevat kengät on minun ihka uudet paljasjalkakengät.

Nämä kengät minulla oli jalassa viime torstaina, kun läksin illansuussa lenkille ilman tukea. Kävelin ja katselin maisemia sillä silmällä josko jonkin valokuvan saisin otettua, mutta eipä ollut mitään mielenkiintoista kohdetta ennen kuin lenkin lopussa. Kun sitten sinne saakka pääsin olin jo aika huonossa kunnossa ja tuskin pysyin pystyssä ottaessani puskasta kuvaa. Purin hammasta ja sisulla kävelin vielä loppumatkan kotiin. Olin aivan kerta kaikkiaan loppu.

Laitoin itseni tv:n katselu kuntoon kuitenkin, mutta olo oli huono. Olin tehnyt käsilläni jonkin liikkeen noin pään korkeudella ja jotain päässäni tapahtui ja silmissäni ja säikähdin aivan kuollakseni. Mutta mitään ei sitten tapahtunutkaan. Ainoa seuraus oli, että pääni tuntui kamalan kuumalta jonkin aikaa. Pulssi oli nopea pitkän aikaa ja vaikka se laantui hetkeksi niin kuitenkin jos nousin tuolista hetkeksi niin pulssi kiihtyi. Ajattelin tilata ambulanssin. Odotin kuitenkin, koska puhe ja kaikki muukin oli ihan ok. Mittasin sitten verenpaineeni ja yllätyksekseni se oli aivan normaali, vain syke oli vielä 93. Ja sekin alkoi pikkuhiljaa laskea. 

Pää tuntuu edelleen kummalliselta. Ei sitä särje ollenkaan, mutta raskaalta se tuntuu. Minullahan on näitä nikama ongelmia selässä ollut vuosikausia ja koska teen paljon käsitöitä niin niskat on aina kipeät enemmän tai vähemmän. Luultavasti jotain sellaista siirtymää nikamissa ehkä tapahtui ja se levisi sitten päähäni, kun paikat oli lenkin jälkeen sopivan lämpimät.

Otin yöksi panadolin ja sain nukuttua hyvin ja samoin seuraavanakin yönä.

Nyt minulla on uusi jumppaohje olkapäille ja ja niskalle ja sitä olen tehnyt jo kolme kertaa sillä seurauksella, että oikea puoli päästäni on reagoinut siihen samoin kuin oikea olkapääni. Sen osasin arvatakin, koska ne on olleet rasituksessa pitkään.

Se ohje on tosi helppo ja se liike vielä helpompi ja ohje oli että sitä pitää tehdä aamulla ekaksi ja illaksi vikaksi 100 kertaa ja sen olen tehnyt. Olen varmastikin kipeä lähipäivät. Yritän bongata vielä ohjetta jaloille ja lonkille, joka olisi sikahelppo. Mitä helpompi liike sitä varmimmin teen sitä.

Minä aion mennä Helsinkiin 1 kesäkuuta sunnuntaina

 sukukokoukseen. Tämä kokous on minulle tärkeä siksi, että siihen osallistuu minua vanhempia henkilöitä, joita en välttämättä sitten enää näe ja sitten paljon nuorta väkeä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Hiukan olen varovainen kuitenkin ja taidan olla vähän peloissanikin, että jos kuitenkin päässä on jotain häikkää, mutta ainakaan minulla ei ole mitään sellaista oiretta mikä viittaisi mihinkään kohtaukseen.

Sitten muihin aiheisiin ( niin kuin uutisissakin aina sanotaan ).

Tällaisen pienen nallen olen joskus tehnyt. Tein näitä monen värisenä, mutta ei ne oikein kiinnostanut ketään. Niinpä se on nyt korissa lojumassa.

Tälle sunnuntaille minulla ei ole mitään suunnitelmaa. Kävin suihkussa ja pian pesen pyykkiä, mutta muuta tekemistä ainakaan mitään erikoista ei tule mieleen.

Kisuja olen ruokkinut ja hellinyt ja huomasin ettei aamuruoka ainakaan maittanut. Onneksi minulla on lattialla raksuja, joita kisut sitten nauttivat ja vähitellenhän on alkamassa hiirijahdit. Ainakin Väinö tykkää sellaisesta, mutta Minni ehkä jo vähemmän. Minni alkaa olla jo vanha. 

Huiiiii, kisuillahan on synttärit ensi kuussa, molemmilla. Minni täyttää 15 ja Väinö 14 vuotta. Voi juku, mitähän niille keksisi.

Minulla ei ole tiedossa kisujen oikeita syntymäpäiviä, mutta sen verran sain selville, että Minni on syntynyt kesäkuussa, joten päätin, että molemmat juhlivat samana päivänä joskus kesäkuun aikana. Hyvää ruokaa ja ehkä joku uusi lelu. Minni leikkii kyllä joskus leluilla Väinö tosin ei. Väinö kulkee tuolla pellolla ja sillä on siellä tarpeeksi aktiviteetteja näköjään. Minni kun pysyttelee patiolla enimmäkseen niin se tykkää joskus leikkiä palloilla tai silleen.

Kesäkuussa makselen laskuja aika paljon, mutta jos vaan rahaa jää niin kolmeen ruukkuun ostaisin kivoja kesäkukkia orvokkien lisäksi. Nyt niissä ruukuissa on narsisseja, mutta ne eivät lähteneet kasvamaan vaan ovat jo lakastuneet ( tämäkin on seurausta pitkästä jutusta, josta ei nyt enempää ) ja voin tyhjentää ruukut.

Tuonne paikalliseen k-markettiin on tullut ihania kukkia aika paljon, mutta nyt minulla ei ole varaa niitä ostaa. Ensi kuussa sitten. 

OIKEIN MUKAVAA SUNNUNTAIN JATKOA JOKAISELLE.

LAUANTAI 24.55.2025

 

Tällainen puska löytyi lenkkini loppupuolella toissapäivänä. Seisoin siinä jalat täristen jo ja sain kuin sainkin kuvan otettua. Sitten keräsin kaikki loppuviimeiset voimat ja tulin kotiin. Jostain syystä tämä lenkki aiheutti niin huonon olon, että olin jo ambulanssia soittamassa, kun kuitenkin päätin mitata verenpaineeni ensin. Hämmästyin kamalasti, kun paineet olikin ihan ok, vain pulssi seilasi ylös ja alas. Vasta ihan loppu illasta pulssi suostui viimein tasaantumaan ja uskalsin mennä

nukkumaan.

Eilen perjantaina olin sitten ihan koko päivän sisällä yöpuku päällä ja sängyssä nukkumassa. Olo koheni kyllä, mutta nytkin vasta yön ensi tunteina olo tasaantui ja yö oli rauhallinen vaikkakin lyhyt.

Tänään olen käynyt kylällä postissa ja kävin samalla reissulla myös kirjastossa. Kotiin palatessani otin pihastamme pari kuvaa. Puut alkavat kukkia, näyttää somalta.

Nämä kaksi pientä örkkiä on tilaustyö. Muuta en viime aikoina olekaan tehnyt tällä rintamalla.

Sukkia neuloin veljenpojalle kolmet ja ne hän on just vastaanottanut ja oli kai tyytyväinen.

Aion neuloa vastedeskin sukkia ja nyt neulon ihan vain kuluttaakseni lankojani. Annan ne sitten hyväntekeväisyyteen, jotka ei mene kaupaksi. Käsillä pitää olla tekemistä. Myös tätä hamettani virkkailen nyt kesän aikana ajatuksena, että josko mahtaisin saada sen valmiiksi talveksi, jalkojani lämmittämään.

Kun tulin kotiin postista menin vielä takapihalle töihin. Minni-kisu oli oksentanut pation matolle, joten siivosin maton. Laitoin sen isolle pöydälle ja pesin lämpimällä vedellä paikan ja jätin maton sitten reunalta roikkumaan toiveena, että se lähipäivinä kuivuisi. Sitten lakaisin pation roskista niin hyvin kuin tällä erää taisin.

Nypin myös kukkalaatikkoni orvokit.

Hetken aikaa vietin Minni-kisun kanssa takapihan marja-aronia aidan luona, jonka edessä kisu mielellään katselee pellolle päin. Siellä kun nykyisin on isoja koiria, aitauksessa tosin, mutta joskus myös valvonnassa ulkona pellon laidalla. Myös joskus siellä liikkuu muita pieneliöitä kuten pupuja.

Minni-kisuhan on kuuro. Se kuuroutui vuosi sitten ja olemme opetelleet eri käsimerkkejä, jotka se kyllä ihan hyvin on oppinut. Minä juttelen sille kuitenkin ihan niin kuin Väinöllekin ja kisu seuraa mun naaman liikkeitä joskus tarkkaavaisestikin. 

Onneksi kisut olivat jo vuoden asuneet täällä, joten Minnin kuuroutuminen on jo kaikkien tiedossa ja tutut ihmiset autoineen osaavat jo varoa ja kisu itse on välillä ihan mahdottoman arka menemään enää etupihalle. Jos se menee niin aika pian se jo on patiolla nukkumassa. Toistaiseksi ollaan pärjätty.

Ensi kuussa Minni täyttää jo 15 vuotta ja Väinö, joka on oikeasti Minnin pentu, täyttää 14 vuotta. Minnille sattui vahinko ennen kuin se ehdittiin leikata ja kisu sai 6 pentua, joista Väinö jätettiin Minnille huolehdittavaksi ja muut luovutettiin pois. Minä olen kisujen kolmas omistaja ja myös viimeinen. 

PERJANTAINA 233.5.2025

 💗Hei taas!

Eilen olin ajatellut kirjoitella vielä illalla, mutta lenkin jälkeen olo oli niin katastrofaalinen etten pystynyt muuhun kuin palautumiseen.

Niin joulukuussa 2024, kun eräänä päivänä tulin taksikuskini kanssa kotiin oli meidän rapun aulassa hyvä ystäväni vastassa. Ilahduin tietenkin ja ilahduin vielä enemmän, kun kuulin, että hän oli muuttanut ihan oikeasti meidän taloomme. Tiesin ystäväni olleen sairaana, mutta hän ei halunnut kertoa tarkemmin mitään, joten en tiennyt, että syöpähoidot olivat vieneet jalat alta ja hän joutui jättämään kerrostaloasuntonsa.

No tätä riemua kesti sitten siihen saakka kunnes tulin sairaalasta kotiin ja pyysin häntä avaamaan talvikenkieni nauhat, jotta saisin kengät potkastua jalasta. Hän kieltäytyi.

Istuin sitten koko päivän kotona kengät jalassa ennen kuin illalla jotenkin löysin asennon jossa sain nauhat auki ja sain kengät jalasta. Tästä sukeutui kunnon riita ystäväni ja minun välille enkä tuntenut ystävääni enää ollenkaan. Ehkä hänen kovat hoitonsa tosiaankin olivat muuttaneet häntä. Päätimme yhdessä jatkaa sitten kohteliaina toisillemme kun olimme rauhoittuneet.

Minä keskityin kipujen torjumiseen ja kotona sain kissat hoidettua apuvälineiden kanssa ihan hyvin, mutta nukkumaan meno iltaisin oli kamalaa. Nukuin huonosti ja pelkäsin joka yö tippuvani sängystä ja kun siinä vielä kaksi kissaa oli lohduttamassa parhaansa mukaan ja koko ajan tiellä niin yksi viikko meni taas surkeasti. 

Sitten sairaanhoitaja tuli käymään suunnitellusti ja tiesi kertoa sänkyyn lisättävästä nostolaitteesta, jonka avulla sängyssä liikkuminen helpottuisi. Ja herra isä sentään miten helpottuikin. Koko elämä muuttui sinä päivänä, kun sain laitteen kotiini. Ystäväni auttoivat ja olen heidän avuliaisuudestaan ikuisesti kiitollinen.

Yksi ongelma oli taas selätetty. Aloin nukkua huolettomasti ja kivut olivat vielä pari viikkoa aika kovat, mutta olin jo rollaattorin kanssa kävellyt iltaisin täällä talolla käytäviä pitkin. Tätä jatkoin monta viikkoa ja sitten yhtenä päivänä jätin rollan vain pois ja jatkoin kävelyä ilman sitä. 

Ulkona olin varovainen ja aina kaupassa käydessäni minulla oli rolla mukana ja on vielä tänä päivänäkin, kun leikkauksesta on kulunut 4 kuukautta. 

Kivut vähenivät, leikkausarpi parani hyvin ja tämän kuukauden alkupuolella palautin kaikki muut apuvälineet paitsi rollaattoria ja nostolaitetta. Ne saan pitää vielä kolme vuotta. Palautuspäivä 1.9.2028.

Tuo nostolaite on kyllä nerokas laite. Jos joskus ostan vielä uuden sängyn niin ostan samalla siihen sopivan nostolaitteen ilman muuta. Sopu kissojenkin kanssa löytyi ainakin jollakin lailla, kun pääsin hyvin nukkuma-asentoon.

Aloin pikkuhiljaa nukkuakin paremmin ja tänä päivänä nukun jo ihan hyvin ja jos onkin välillä lyhyempiä öitä niin otan vahingon sitten takaisin mahdollisimman pian.

Lopetin myöskin siivoojan käynnit ja siivoan nyt itse ainakin jollakin lailla. Ei täällä lattiat vilise kissankarvoja eikä muruset ota valtaa lattioilla, mutta tietenkin sitäkin pitää uudelleen opetella.

Pitkään oli ihan rauhallista ja hiljaista kunnes riitelin ystäväni kanssa jälleen niin että seinät olivat kaatua. Nyt en enää halua teeskennellä kaveruutta, sitä ei todellakaan ole enää.

Halusimme yhdessä lakaista etupihan nurmikot, hän oman rappunsa puolen ja minä meidän rapun puolen. Hankin siihen luvan isännöitsijältä ja hän toi haravat ja siitä se lähti. Ystäväni oli aikaisemmin varovaisesti kysynyt enkö veisi ikävän kukkalaatikkoni meidän rapun ulkopuolelta takapihalleni kun se on niin ruma. En luvannut viedä vaan täytin sen orvokeilla.

Sitten riitelimme siitä, että miten en ollut tajunnut kun isännöitsijä sanoi laittavansa kukat täällä etupihalle ja että se tarkoittaa myös meidän rappua ja vastasin, että en tajunnut enkä vie laatikkoa pois vaan ostan vielä lisää kukkia. Ja sen tein. Mutta siinä hötäkässä sain kuulla miten tyhmä olen kun en tajua isännöitsijän puhetta ja miten huonosti olin sitten haravoinut oman tonttini. Silloin mulla meni hermo ja ajattelin, että tämä ystävyys oli nyt tässä. Ja taas oli uusi probleema mietinnässä. Miten selvitä tästä. Koska tämä asia on aika tuore se pyörii vielä päässäni jatkuvasti.

Tasan vuosi on nyt kulunut siitä kun Coxa otti yhteyttä tässä lonkka-asiassa ja se aika on ollut yhtä probleeman selvittelyä alusta loppuun. Mutta tässä sitä kirjoitellaan ja toivon, että pikkuhiljaa pääsen elämään normaalia elämää ilman jatkuvaa probleemien selvittelyä.

Asuntoni on pieni ja tavaroita on paljon ja liikaa. Niinpä huonon liikkuvuuteni takia iskin varpaitani milloin mihinkin kulmaan ja aloin miettimään sisustusta. Pistin tuulemaan ja ystävien avulla siirreltiin huonekaluja ja myin kukkia ja ostin uuden pienemmän keittiön pöydän ja tilaa olen saanut jo aika kivasti lisää. Sain varastosta myös puulaatikkoni sisälle. Se on minulla ollut enimmäkseen minun ja kissojen tekstiilien säilytyslaatikkona ja kun se oli täällä varastossa niin kaikki kaapin hyllyt oli täys näitä täkkejä ja vilttejä ja tyynyjä jne. jne.

Nyt saan pikkuhiljaa laitettua kaappinikin uusiin uomiin ja tavarat alkavat olla helposti saatavilla.

Minulla on vielä pitkä matka jalkojeni kuntoutumisessa, mutta toivon, että pikkuhiljaa saan ne toimimaan hyvin ja luotettavasti.

Ensimmäinen kiirastuli on sitten 1.6. sunnuntaina, kun lähden sukukokoukseen Helsinkiin. Lähden kotoa siinä 10.30 aamupäivällä ja olen siinä noin klo 23.00 illalla taas kotona. Enimmäkseen istumista. No klo 14-16 välillä voin hiukan kävellä.

Tällä hetkellä olen henkisesti ihan loppu eikä käsityötkään kiinnosta suuremmin, tupsutöistä olen tauolla ja olen myös päättänyt, että kransseja en enää tee. Jahka tästä piristyn niin alan tehdä jotain ihan muuta. Nyt neulon sukkia silloin tällöin ja virkkaan hametta, joka on sellainen ikuisuusprojekti. Valmistuu joskus tai sitten ei valmistu ikinä.

TORSTAINA 22.5.2025

 😍Hei vaan kaikille ihanille ihmisille lähellä ja kaukana. Voi että tämä onnistui viimein.

Minun elämäni on ollut tapahtumien pyörteessä yli vuoden ja välillä loppui jo puhtikin ja nyt olen harrastuksissani tauolla. Stressitaso on korkea koko ajan ja opettelen hengittämään oikein ja kai sitä mindfullnessiakin pitää harjoitella.

Viime vuonna huhtikuussa kuoli vanhin veljeni ja koska meillä jäi asiat vähän kesken niin suru ei vielä päästä otteestaan. 

Toukokuussa kävin Coxassa Tampereella tulevan lonkkaleikkauksen takia ja asia näytti hyvältä. Kesäkuun alussa hoitaja jo soitti kertoakseen leikkauspäivän, mutta minulla olikin hänelle huonoja uutisia. Alaleuan poskihampaasta löytyi tulehdus. Päätettiin, että kun saan hampaani kuntoon niin otan Coxaan yhteyttä.

No se tuli kuntoon vasta joskus kesäkuulla ja kesä menikin sitten kesätöitä tehdessä ja se oli kivaa. Tykkään kesäkukista ja laitoinkin niitä joka paikkaan ja sain kiitostakin tekemästäni panoksesta.

Elokuun 2 päivänä muistaakseni soitin sitten Coxaan ja kerroin, että nyt on suuvärkki sitten hyvässä mallissa ja siitä on oikein todistus.

Kävely alkoi olla huonompaa, mutta vielä liikuin palveluautolla kauppa-asioilla ja lenkkeilin vähän ilman apuvälineitä. 

Pikkuhiljaa kävely heikkeni ja kivut alkoivat kunnolla painaa päälle. Tein kuitenkin syystyöt kanervineen päivineen joka paikkaan valmiiksi, kunnes sitten marraskuussa kivut olivat jo niin kovat, että itku silmässä olin päivystyksessä rukoilemassa panacodia, jotta saisin edes joskus kivuilta nukuttua. 

Sitten kaaduin palveluautossa eka kerran ja söin lääkkeitä jo maximi annokset joka päivä. Elin kipuhelvettiä, josta aikaisemmin olin vain lukenut enkä uskonut sitä itse koskaan kokevani. Coxasta kuului vihdoin ja viimein, että leikkauspäivä on nyt määrätty 21.1.2025. Itkin turhautumisesta. Kivut oli kovat ja kaaduin sitten toisen kerran.

Sen jälkeen hankin ensimmäisen apuvälineeni ja se oli rollaattori ja se on minulla vielä edelleen ja saan pitää sen vuoteen 2028 saakka.

Aika joulukuusta 2024 tammikuun 21.1.25 oli aika pimeetä ja kivuliasta aikaa. 

Kissani Minnin ja Väinön pystyin kyllä huolehtimaan, mutta juuri muuta en enää liikkunut kotonakaan. Palveluauton käytön lopetin, koska siinä oli portaita ja en pystynyt enää jalkaani nostamaan. Taxiin piti jalka erikseen nostaa, jotta pääsisin istumaan ja päätepisteessä minut piti auttaa ulos autosta.

Voin kertoa, että elämä oli kamalaa ja pimeää ja turhauttavaa.

Periksi en tahtonut antaa, joten askartelin näitä styrox-tupsu-kranssejani, joita kukaan ei halunnut ostaa ja tein joitakin pikkutonttuja, jotka menivät kuin kuumille kiville ja uutena tein tupsu-styrox-puita vihreinä ja valkoisina ja nekin menivät hyvin kaupaksi. Se paransi turhautumistani aika mukavasti.

Vihdoin ja viimein koitti leikkauspäivä 21.1.2025. Siitä uudessa postauksessa.