Tänään on taas välipäivä. Aikaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta mieli on niin maassa, että mistään ei tuu mitään.
Minä en lakkaa ihmettelemästä ihmisten pahuutta, tahallista loukkaamista. Sain eilen tietää illalla, että ystävääni oli täällä asukkaan taholta loukattu ja pyydetty poistumaan ulkopuolisena. Olin aivan pöyristynyt ja olen edelleen. Yritän saada itseni rauhoittumaan etten menisi rähjäämään vanhukselle, joka tämän inhottavan teon sanoillaan sai aikaiseksi. Ystäväni oli itkien lähtenyt kotiinsa.
Kun minulle sanottiin täällä etten ole haravoinut hyvin vaan tulos oli kuulema suoraan sanottuna huono niin kyllä se riipaisi tai että kun sanottiin etten ymmärrä mitä puhutaan ja teen juuri päinvastoin niin kyllä sekin loukkasi. Mutta ei minua ole koskaan varkaaksi sanottu.
Täällä on nyt kaksi henkilöä joita pelkään pikkuisen ja yritän olla jotakuinkin rauhallinen heidän kanssaan. Nyt pysyttelen vain kotonani ja rauhoitun. Sain myös toisen viestin eilen. Toinen ystäväni on ollut jo jonkin aikaa vakavasti sairas. Siitä en ole puhunut täällä mitään. Hän joutui jo kolmatta kertaa sairaalaan eikä tahdo parantua ja joutuu uudelleen leikkaukseen. Kysymys on vakavasta asiasta ja olen niin pahoillani hänen puolestaan. Yritän tsempata joka päivä, mutta en tiedä auttaako se edes yhtään, toivottavasti edes pikkuisen.
Näistä syistä olen niin mieli maassa. Nämä asiat on niitä asioita joille ei voi etukäteen tehdä mitään ne tulevat yllättäen eteen. Niistä pitäisi vaan jotenkin pyrkiä pois ja selvittämään itsensä kanssa asioita niin, että voi elää päätöstensä kanssa.
Omalle kohdalle voi näitä eri sairauksia sattua ihan milloin vain ja missä vain ja se on myös pelottavaa. Eihän näitä pitäisi kulkea murehtimassa - asioita joita ei vielä ole tapahtunutkaan, mutta kun ne tapahtuu henkilöille, jotka tuntuvat ihan terveiltä ja hyvinvoivilta niin onhan se pelottavaa.
Onnekseni minulla on kuitenkin äänikirjat ja käsityöni, joitten parissa voin rentoutua. Ja onhan minulla kaksi ihanaa kissaa myös. Maanantaina lähden kaupungille katselemaan josko jotain syntymäpäivälahjoja kisuille löytyisi. Molemmat täyttävät vuosia kesäkuussa, toinen 15 vuotta ja toinen 14 vuotta. Jotain kivaa etsin, ehkä jotain lelua, josta syntyy tekemistä tai sitten ihan vain pikkulelua. Kisut vanhenee eikä leikkiminen ole enää jokapäiväistä. Talvella enemmän, mutta kesällä ulkona on niin paljon kaikkea kivaa ettei sisällä leikkimiseen aikaa kyllä jää.
Puhelinta olen taas räplännyt aivan liikaa ja silmät on kovilla.
Celiaan oli tullut joitakin uusia äänikirjoja ja lainasin niitä nyt pari kolme. Virkkaaminen ja neulominen onnistuu hyvin äänikirjoja kuuntelemalla. Monesti jos päivällä lepään hiukan, otan sinnekin äänikirjan mukaani ja makaan ja kuuntelen, aina ei tarvitse nukkua, riittää kun lepää vaan ja kuuntelee jotain kivaa.
PÄIVÄNJATKOJA JOKAISELLE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti