Ostin keltaista ja oranssia ja vaaleanpunaista ja tummanpunaista ja mitähän vielä. No hopea värisiä reunakoriste kukkaa.
Voi että kun tykkään. Sen sijaan ruukkuun istuttaminen on kokonaan eri juttu, kun minkäänlainen kumartaminen ei oikein onnistu. Hitaasti hyvä tulee, joten sitä noudattamalla mulla on uudet kukat ruukussa ennen kuin päivä on lopussa tai sitten huomenna.
Kisujen haudalle ostin pieniä begonioita, jotka tykkäävät varjosta. Jospa ne siinä kestäisivät siihen saakka, kunnes talven kanervien aika on syksyllä.
Näillä helteillä on kaikenlainen tekeminen minimissään. Meillä täällä asunnossa on aamuisin nyt kamalan kuuma, mutta päivän aikana aurinko siirtyy toiselle puolelle taloa porottamaan ja meillä viilenee iltaa kohti mukavasti. Kisut eivät kai kamalasti tykkää tästä helteestä, mutta vielä sinnittelevät. Yöllä Minni on jo jonkin aikaa ollut sisällä ja hyvä niin. Minni on kuuro, joten olen vain iloinen, että se pysyttelee sisällä öisin, jolloin minäkin nukun enkä voi sitä puolustaa uhkaa vastaan jos se olisi ulkona.
Väinö sen sijaan on vaihtelevasti sisällä ja ulkona, se pärjää hyvin ainakin toistaiseksi.
Minnin turkista aion vähitellen puhua eläinlääkärin kanssa ja jos hän niin määrää niin vien kisun näytille.
Ensin kuitenkin mun on saatava itseni kuntoon ennen mahatähystystä, joka on viikon kuluttua Tampereella. Sen jälkeen toivottavasti alkaa helpottaa. Tietenkin kestää ennen kuin saan tiedon näytteistä ja se odotus on kurjaa, mutta sinäkin aikana voin hoitaa muita asioita niin kuin uniapneaa. Uusi naamari olisi toivelistalla.
Päivystykseen haluan mennä vielä tällä viikolla ja toivon, että saisin apua vaivoihini ennen tähystystä.
Mitä sitten muuta. No aloitin uuden jämälankaprojektin. Teen maton nojatuoliin ja siihen saan toivottavasti loput jämälangat kulumaan.
Ulko-oven eteen tulevat pötkylät on vielä vaiheessa. Ensimmäinen on noin puolessavälissä.
Yhdet sukat on kohta taas valmistumassa ja niitäkin neulon aina vaan lisää, koska niitä voi aina lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Päässä muhivat tupsutyöt eivät vielä ole nähneet päivänvaloa. Kerta kaikkiaan jaksaminen on ollut taas kortilla näitten selkävaivojen kanssa. Sitä ei vain jaksa huolehtia monesta asiasta yhtä aikaa. Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa tapahtua.
Voin vain toivoa ettei tähystys tuo mukanaan mitään ikäviä asioita.
Mutta nyt rakkaat ystävät lepään hiukan ja sitten menen etupihalle kukkaruukkuni kimppuun. Poistan vanhat ja istutan uudet.
KAIKKEA HYVÄÄ TIISTAIPÄIVÄN JATKOON.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti