Mulla meni kuppi nurin äsken. Mikään ei toiminut. Koko ajan sattui. Saamarin telkkari ei päästänyt mua kattomaan urheilua.
Alkoi ottaa liikaa päästä. Rahat on loppu ja sen kyllä osasin arvata, se ei oikeastaan ota päähän, mutta rajoittaahan se elämää. Juhlia olisi toisensa perään, mutta nyt ei voi hienouksia ostella, enkä jaksa leipoakaan huomaan.
En uskalla jutella kenenkään kanssa, kun raivoon vaan kaikille.
Eihän se toisten vika ole jos mulla menee kuppi nurin. En edelleenkään suostu masentumaan, mutta vihanen olen. Eikö näitä kipuja nyt saada aisoihin millään.
Mulla on 1.10.fysioterapeutti ja luultavasti rähjään vaan hänelle ja hän rähjää minulle, että älä nainen vaivu itsesääliin vaan jumppaa ja sit mää vasta suutunkin.
No kaiken tän kurjuuden keskellä olen kuitenkin saanut kaksi lumikuusta melkein valmiiksi. Vain koristelu puuttuu.
Parasta mennä pois etten kirjota enempää omasta kurjuudestani, masennan vain muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti