Viikonloppu häämöttää. Tänään käväsin röntgenissä ja maanantaina saan tietää mitä kuvat kertovat. Ruokatorviongelma pitää myös laittaa kuntoon ensi viikolla.
Tänään olen naapurini kanssa lyhentänyt pitkää koivunoksaa joulukuusenjalkaan sopivaksi ja siitä tulikin oivan näköinen meidän juttutuvalle.
Eikös olekin hienon näköinen. Salaperäinen korttikin on sinne saapunut.
Kun lehdet alkavat tippua tarkoitus olisi alkaa ripustaa oksille kaikenlaista pientä askaretta. Jokainen asukas saa osallistua omalla panoksellaan, joka voi olla vaikka kuinka pieni tai vaikka kuinka suuri tai vaikka kuinka monella kukin vain haluaa. Aikarajaa ei ole. Mielenkiintoista nähdä mitä siihen saadaan aikaiseksi.
Minä ripustan tietty pieniä tupsutöitä sinne, mutta myös kaikkea muuta mitä vaan keksin ja ainakin yhdellä naapurillani oli jo ideoita syntynyt. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Omassa kämpässäni teen hamettani ja neulon sukkaa. Tänään aion neuloa sukkaa. Telkusta ei tule mitään minua ilahduttavaa, joten kuuntelen äänikirjaa ja neulon.
Minä pesen sukkia pesukoneessa, kun en enää jaksa hinkata niitä käsin. Tai no yhden parin voin vielä pestä käsin, mutta sormet eivät kestä enää pitkäaikaista hinkkausta. Koneessa on vain 30 astetta kun pesen sukkia eikä rumpua tietenkään, mutta silti tämä kärkiosuus tuntuu kutistuvan vauhdilla. Minulla ainakin yksi pari joutaa roskiin, koska kärkiosa on jo aivan liian lyhyt ja samoin on näissä tosi ihanissa sukissa, jotka viimeiseksi olen itselleni neulonut, olen neulonut liian lyhyen kärkiosuuden eli siis kantapäästä kärkeen-osuuden. Harmittaa oikein. Nyt seuraavat mitkä itselleni teen niin aion tehdä tarpeeksi pitkät kärkiosuudet.
Täällä rivitalossa on talvella kylmät lattiat. Toistaiseksi olen käyttänyt kaksia sukkia päällekkäin kylmimmillä ilmoilla, mutta nyt aion vielä neuloa itselleni sukkien päälle tossuja. Niistä on niin paljon malleja netissä jatkuvasti, että kait minä edes yhdet osaan neuloa. Toivottavasti ainakin ja jos onnistun voin neuloa muillekin halukkaille. Liukuesteitä pohjiin on varmaan myös saatavilla.
Väinö kissa se osasi juksata minua tänään hyvin. Kisut jäivät yöksi ulos molemmat ja aamun tunteina Minni tuli sitten sisälle syömään, mutta Väinöä ei näkynyt ei kuulunut. Iltapäivällä lähdin sitten Minnin kanssa pienelle kävelylle ja huutelin Väinöä aina välillä. Kisua ei vaan kuulunut. Kotimatkalla tultiin takapihan kautta ja jäin suustani kiinni naapurin kanssa. Minni odotti kiltisti. Kun sitten vihdoin ja viimein tulin kotiin oli Väinö sängyllä pesemässä itseään. Olin aivan äimän käkenä, että Väinö millon sää oot kotiin tullut??? En ymmärtänyt ollenkaan, mutta siinä se oli ja ihan kunnossa. Olihan minulla ollut takapihan ovi pitkään vähän raollaan, kun keittiössä ja tässä koneella hääräsin. En vain ollut huomannut, kun kisu oli livahtanut sisään ja mennyt suoraan sängylle. No hyvä näin turvassa se oli. Naapuri kertoi, että eilen Väinö kisu oli saanut hiiren ja tassutteli takapihalla hiiri suussa. Minä vaan en sitä kyllä nähnyt. Väinö kisu onkin kova hiirestämään. Minni taas ei niinkään.
Join äskettäin pikkukupillisen kahvia ja voipi olla, että se nyt sitten valvottaa. No neulon sitä sukkaani sitten niin kauan kunnes väsyn kunnolla. Huomenna ei tarvitse mennä mihinkään, voin nukkua aamulla pitkään.
Huomiseen!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti